4. Värit
Värien anatomia
Näyttölaitteiden ja muiden digitaalisten esityslaitteiden värit muodostuvat kolmen värin, punaisen, vihreän ja sinisen, sekoittamisesta. RGB-väriskaala on luonteeltaan lisäävä (additive) eli se perustuu valoon, joka on hyvin loogista sillä näyttölaitteiden toimintahan perustuu valoon. Painotuotteissa värien perustana toimii vähentävä (substractive) CMYK-väriskaala, joka pohjautuu neljään väriin syaani (Cyan), magenta (Magenta), keltainen (Yellow) ja viimeisenä musta (Black). CMYK-skaalassa on erikseen musta väri siksi, että sekoittamalla muista väreistä ei voida muodostaa 100% mustaa väriä vaan siitä muodostuu tumman harmaa.
RYB
Värit koostuvat kolmesta pääväristä (punainen, keltainen ja sininen), jotka tunnetaan myös RYB-mallina (engl. Red, Yellow, Blue). RYB-värimalli on kaikkien värimallien esi-isä. Useat meistä muistavat lapsuuden puuhaaminen vesivärien kanssa, ihmetys oli suuri, kun ensi kerran oppi miten sinisen ja keltaisen sekoittamisen lopputuloksena oli vihreä väri. Isaac Newton kehitti vuonna 1666 RYB-mallin mukaan väriympyrän, jossa voidaan havaita myös vesiväripuuhasteluiden tulokset. Väriympyrä on tehokas työkalu, jonka avulla voidaan visualisoida värien välisiä suhteita kaavamaisella tavalla.
RGB
Näyttölaitteiden ja muiden digitaalisten esityslaitteiden värit muodostuvat kolmen värin, punaisen, vihreän ja sinisen, sekoittamisesta. RGB-väriskaala on luonteeltaan lisäävä (additive) eli se perustuu valoon, joka on hyvin loogista sillä näyttölaitteiden toimintahan perustuu valoon. Jotkut meistä muistavat ehkä kuvaputkiväritelevision ja olemme ehkä katsoneet kuvaruutua kyllin läheltä, jotta kuvaputken kuvapisteet erottuvat. Jokaisessa kuvapisteessä oli kolme värillistä ”lamppua”: punainen, vihreä ja sininen. Kuvaputkien lailla myös kaikkien modernien näyttölaitteiden kuvat muodostuvat pikseleistä, jotka toimivat itseasiassa kuvapisteiden kaltaisesti. Erona uusissa vanhoihin on, että ”lamppujen” kirkkautta säädetään digitaalisesti koodilla. Jokaiselle värille asetetaan arvo 0-255, mikä määrittelee kuinka paljon väriä sävyyn otetaan (kuinka kirkkaasti ”värilamppu loistaa”).
CMYK
CMYK-värimalli on luonteeltaan subtraktinen eli vähentävä ja sitä käytetään painotuotteissa. Mallin syaani (Cyan), magenta (Magenta), keltainen (Yellow) ovat RGB-värien vastavärejä. Värimalliin piti lisätä neljänneksi väriksi musta (blacK). Värien säästö oli huomattava, sillä mustan värin muodostumiseen kului huomattava määrä kaikkia kolmea väriä, kun kaikkia värejä joutuu lisäämään täyden määrän. Lisäksi kaikkien värien sekoittamisen tuloksena ei muodostunut 100% musta vaan se muistutti ennemmin tumman harmaata. Joissain tulostimissa on erilliset värikasetit jokaiselle värille. Jos tulostimesta loppuu musta väri ottaa tulostin käyttöön tavallisesti muut värikasetit ja sekoittaa mustan niistä. Muut värikasetit siis kuluvat mustan loputtua hyvin nopeasti loppuun.
Mielenkiintoinen asia CMYK-värimallissa on valkoinen ”väri”. Jos laadimme piirroksen, jossa käytetään valkoista ”väriä” ja päätämme tulostaa sen värilliselle paperille, valkoiset alueet eivät tulostu lainkaan. Koska CMYK-värimalli on luonteeltaan vähentävä, valkoisessa värissä kaikkien värien arvo on 0% eli värejä ei ole ollenkaan. Niinpä mitään ei tulostu myöskään paperille. Nykyään on toki tarjolla valkoväritulostimia, jotka pystyvät tulostamaan myös valkoista. Tästä kaikesta voimme vielä todeta, että valkoinen ei periaatteessa ole väri ollenkaan, koska se ei sisällä värejä lainkaan. Toisaalta, jos tutkimme valkoista RGB:n lisäävän väritekniikan kautta siinä valkoinen muodostuu, kun kaiki ”lamput” ovat täysillä. Näytöllä valkoinen taas ikäänkuin tulostuu näytölle täydellisenä valona.
Väriympyrä
Värien muodostumisesta ja suunnitttelun avuksi on kehitetty väriympyrät. Niiden avulla voidaan oppia ymmärtämään värien välisiä suhteita ja värien anatomiaa paremmin. Väriympyrässä on kolme pääväriä, joiden välisiin osiin on sijoitettu pääväreistä sekoitettuja toissijaisia ja kolmansia värejä.
Ympyrässä jaetaan siis värit kolmeen luokkaan:
- Päävärit, jotka ovat kaikkien muiden värien perusta
- Toissijaiset värit, jotka syntyvät sitä reunustavista pääväreistä
- Kolmannet värit taas syntyvät sen vieressä olevista pää- ja toissijaisista väreistä sekoittamalla.
